HTR005 Anal Thunder: “Cheap Wine & Quality Time” MCD

November 2003

1. Drink Myself to Death 2:41
2. Let Me Bleed 2:24
3. Happy People Must Die 3:30
4. Playstation Generation 2:14
5. Erection? 2:26
6. The Price Is Right 2:23

+ 80’s Kid-video!

REVIEWS:

“Think of Finland, grind? Sure. Crust. Oversure. Oi? Perhaps but drinking, snotty, spitty, nihilistic skatepunk? No. That´s just not Finland (except that drinking part) but apparently these guys are that. And they even have a split with one of my favourite HC bands No Reedming Social Value out! Well this is as said, drinking, fuckin, apathy and agony lyrically and skatepunk, almost to the border to mainstream Z-TV, MTV stuff. Well i have no problems to find out why they haven´t made a breaktrough, haha, come on guys Anal Thunder? Well except the overproduced songs that i really can´t love to 100% i still enjoyed listening to these guys, mostly of their really great drinking yourself to ape intelligence tracks. Songs like “Drinking Myself To Death”, “Let Me Bleed” and “Happy People Must Die” are fuckin awesome lyrically, i even found myself singing along. Really somthing for fans of NOFX and summer drinking people ready to change their favourite mixtape for a second.”
Committed To Oi!/February 2004

“Lappeenrannan kohubändi iske uudella miniceedeellä. Anal Thunder tunnetaan lähinnä ulkmusiikillisista toilailuista, vaikka bändillä on suomalaisittain varsin mukavasti materiaalia konkreettisessa muodossa.Bändin aiempaa tuotantoa on debyyttiseiska “Greetings From Uranus”, “Will Fuck For Crack” mcd sekä mielenkiintoinen splittikrapula No Redeeming Social Valuen kanssa. Puhetta on myös ollut, että bändi julkaisisi kesään mennessä “Greetings From Uranus” lätyn bonusmausteilla höystettynä. Ei varmaan ihan perseestä? Mutta entä sitten “Cheap Wine and Quality Time”? Täytyy myöntää, että itsellänikin oli hieman varautunut fiilis levystä. Ne on niitä enakkoluuloja, mitä kerääntyy ihmismieleen, kun asioista ei ole täyttä selvyyttä. Ensimmäisiä kertoja soitettuani lättyä soittimessani en oikein päässyt levyyn sisälle, joten annoin levyn päristä askissaan hetken. Kuinka kävikään? Vasta viikkoa myöhemmin, kun otin levyn uudestaan kuunteluun, se aukesi minulle kuin taikaiskusta. Anal Thunder kuulostaa yhtenäisemmältä kuin koskaan. Soitto on varmaa, mutta ei laskelmoitua, jolloin sen vallitseva ominaisuus oli lähinä tylsyys. Levy on täynnä mielenkiintoisia musiikillisia ratkaisuja, mutta ne eivät kuitenkaan nouse häiritseviksi tekijöiksi. Itseäni yllätti melankolinen yleisilme. Vaikka päällisin puolin levystä hehkui iloisuus(?): “Drink Myself to Death” ja “Happy People Must Die”. Kolmas mainittavan arvoinen asia tai siis biisi on “Erection?, jossa vaikuttavast kosteita äänihuuliaan käyttävä naisvokalisti (tai mistä sitä tästä bändistä tietää, vaikka se olisi naapurin Rane) tekee vaikutuksen laulullaan ja ajoittaisella huohottamisellaan. Tässä vaiheessa housujani kovetti muukin kuin ne vakio kakkakikkareet. On siinä taas äidillä ihmettelemistä, kun hän tunkee Pekan pöksyjä kompostiin pesukoneen sijasta. Mutta niinhän ne on siemenet kylvettävä maahan tavalla tai toisella. Huumoria löytyy, huvittaa se tai ei, silti Anal Thunder osaa tehdä musiikkia uskottavasti. Se lienee monelle muulle vaikeaa. Toisaalta tiedän, että bändin nimi voi olla monelle negatiivinen assosiaatio, joka taas voi olla esteenä suuremmalle sucheelle. Asiahan ei kuulu minulle ystäväni Pätkän (rip) vertaa. Bändi osaa ainakin nauttia olostaan.”
Sauli Hirvonen/Chambers #5

“Nyt myrskyää takapuolesta ja lujaa! Ei kuitenkaan sitä itseään, vaan mallikkaasti rullaavaa ja melodista punkkia suuren maailman malliin. Anal Thunderin nimi saa helposti aikaan aivan toisenlaisia mielikuvia, mutta musiikkinsa puolesta bändi lukeutuu selkeästi alapään paremmalle puolelle.
Bändin mini.cd Cheap Wine and Quality Time sisältää toinen toistaan tarttuvampia punkralleja ryyditettynä sähäkällä menolla. Avausraita Drink Myself to Death syöksyy suoraan luotaaman kulttuurista alennustilaa- eikä nosusuhdanne pääse vaivaamaan muissakaan lyriikoissa. Äkkiväärää huumoria edustavat myös iskevästi nimetyt Happy People Must Die ja kappaleesta Playstation Generation löytyvä Led Zeppelinin Stairway to Heaven- laina.
Sopivasti särisevät soundit korostavat entisestään sitä, että tämän bändin kappaleet ovat parhaimmillaan livetilanteessa ja pienessä nosteessa. Keikkaa odotellessa Cheap Wine and Quality Time menettelee enemmän kuin hyvin.
Juha Wakonen/Sue tammikuu 2004

“Ekana tulee mieleen, että bändi vois vaihtaa nimensä välittömästi. Ei pelkästään siksi, että siinä on alussa anal tai että se olisi jotenkin ruma sana, monen bändin nimessä on anaalit alussa. Mutta kun siitä Analista tulee mieleen Grind tai joku Gore-ryhmä ja siloin ollaan tämän bändin suhteen totaalisen väärillä vesillä. Ei näitä sällejä kiinnosta grindiä soittaa, sen sijaan viinan kanssa läträäminen kiinnostaa paljonkin. Eka biisi on Drink Myself to Death ja samaa rataa jatketaan… Happy People Must Die, jne. Levyllä on kuusi tai siis hetkinen seitsemän biisiä ja se vika biisi onkin tarttuvin ja yllättävin. Siitä tulikin mieleeni, että levyn kansissa lukee, että eivät saaneet käyttääKim Wilen erästkäin hittiä väännettynä muotoon Kids on Alcohol, harmi… Hyvä versio ja kuulostaa alkoholisoidulta. No joka tapauksessa tämä levy on täynnä tarttuvaa ja takuuvarmasti alkoholissa uitettua punkrokkia. Se on ihan selvä ja ei käy kenenkään kieltäminen. Hvin soitettua ja sillä tavalla kulkevaa, että huomaan ton ekan biisin soivan päässäni metrossa. Vituttaa. Olen muuten varma siitä, että nämä biisit ja itse asiassa koko bändi on varmasti parhaimmillaan livenä ja pienessä hiprakassa tai nousuhumalassa nautittuna.”
.m./Toinen Vaihtoehto #170

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s