 18.6.2008 |
1. Dead City 2.53 2. Mambohammer 2.57 3. Miss Mantis 2.32 4. Medicine Water 4.41 5. Suzuki Samurai 2.39
The constantly burning city of Lappeenranta has spawned yet another monster. MAMBOHAMMER takes you to their voyage to the bottom of humanity and it feels this fuckin’ sweet! MAMBOHAMMER consist of members from Anal Thunder, Pronssinen Pokaali and the Verticals. The backbone of their sound is John O. Mambo’s (The Verticals) song writing, that is loyal to surf and garage rock roots, and his loud and twangy guitar. The rhytm section of Lez, Hans and Man-Helena is equally on +/-, whether it’s time to speed up like in the title song ‘Mambohammer’ and the closing track ‘Suzuki Samurai’, or take it down like in the mellow and deep ‘Medicine Water’. |
REVIEWS
Instrumentaalirockin kentällä on tilaa. Laika And The Cosmonauts lopetti, The Mutants rokkaa omassa rauhassaan ja mitä niitä nyt muita edes on..? Lappeenrantalainen Mambohammer on valinnut itselleen tyyliinsä oikein sopivan nimen, vaikka mambo ei olekaan musiikin ytimessä. Intsrumentaalinen surcadaverpunk, kuten yhtyeen saatteessa seisoo, kertoo ainakin jotain touhun hengestä. Viiden biisin EP surffaa tummakaikuisen ja värisevän kitarakaahauksen maailmassa. Avausraidalla Dead City Mambovasarat kuulostavat jopa postrock-orkka Magyar Possen ja juurikin ehkä Laikojen risteymältä, mutta muilla raidoilla meininki ei vertaudu ihan samaan suuntaan. Tummasti leijaileva rock on yksi totuus, surffi kuuluu touhuun ja myös Medicine Waterin Jolly Jumpersin mieleentuova preeria-shamanismi. Ääripäät taitavatkin piirtyä Medicinen rauhan ja Suzuki Samurain kaahauksen välille. Tämän EP:n perusteella Mambohammerin meininki vaikuttaa oikein lupaavalta.
– Ilkka Valpasvuo 28.6.2008 www.desibeli.net
Hellhammerin, Gallhammerin ja Warhammerin vanavedessä vasaroi nyt Mambohammer, mutta kuten nimestä voi päätellä, nyt lekaa ei heilutella primitiivisen ja raskaan metallin voimin. Ehei, nyt svengataan ja sheikataan!
Projektiluontoinen yhtye pitää sisällään kuumia nimiä Lappeenrannan rock-skenestä The Verticalsin John O. Mambon heilutellessa tahtipuikkoa. Tämän surf-legendan perintö kuuluukin vahvasti Mambohammerin musiikissa: rautalankamelodiat helkkäävät villeinä ja biisit vedetään läpi ilman lauluosuuksia. Räväkkyysastetta tuo taas mukaan bändin rock-räävitön soitto-ote, josta punkikaan ei ole kaukana. Tunnelmasta ei siis ole pyyhitty turhia rasvoja pois, vaan kuten saatekirjekin mainitsee, Mambohammer sukeltaa ihmisyyden alasyövereihin.
EP:n 15 minuuttia soljuu mukavasti korvissa, ja eri tunnetilojakin on saatu mukaan. Dead City himmailee hiipivästi titteliään noudattaen, kun taas The Coffinshakersia muistuttava nimibiisi ja räiskyvä Suzuki Samurai tunkevat vauhtia tötteröön. Yhtyeen konsepti on siis herkullinen, mutta näiltä jermuilta olisi voinut odottaa vieläkin ärhäkämpiä irtiottoja ja ääripäitä. Psykedeelisesti kaikuvaa kitarointia jaksaa kyllä kuunnella ja Medicine Waterissa ollaan jo tunteikkaan haikean tuokiokuvan äärellä, mutta jotain olisi voinut olla vielä lisää… Odotellaan siis seuraavaa vasaraniskua.
Antti Klemi, 24.06.2008 www.imperiumi.net
As is well known, the aim of the surf bands of the early 60s was to musically recreate the indescribable feeling of surfing. The main thing was to build tension. It is precisely this fact that inspires me about modern surf bands like the Finnish MAMBOHAMMER.
Five instrumental pieces committed to both tradition and modernity. Between classic surf and garage rock, MAMBOHAMMER work both in the mid-tempo range and with the accelerator depressed.
As much as I was excited about the TURBO AC’s on their last show, they could really learn a lot from the twang guitar perfection of the Finns for their surf intros.
Robert Buchmann, #79 August/September 2008 www.ox-fanzine.com (translated from German)
Hell's Tone Records 